Lolz, kaupan kautta kotiin ja kokkaamaan. Masa lupas tuoda viinit ja minä tehä ruuat, mikäs sen parempi! Ana ja hane oli luvannu liittyä meijä seuraan myös ja niinpä ne kopattiinki matkaan samalla ku käytiin alkossa masan kanssa hakemassa parit vinkku putelit. Kaapissa valmiina odottamassa lettu taikina ja täytteet niihin, mimmit vesikielellä ootteli meitsin kokkailuja, hyvinhän ne sit tuntu uppoovan, ihan kuten ne vinkutki. Voitte vaan miettiä mikä määrä desipelejä tulee kun neljä akkaa huutaa päällekkäin 30 neliön yksiössä. Joo, voitte kyllä, mut se ei oo mitään verrattua meidän kälätykseen! Juomat humahti kurkkuun niin ettei ehtiny edes huomata, pitiki siis alkaa soittelee pitkin kyliä mistä löytys lisää vinettoo. Löytyhän sitä sit loppupeleissä, ku näin jälkipelissä miettii ni oishan ne vinetot voinu jättää kaappiin ja tyytyä siihen mitä luoja siihen mennessä oli meille suonu.

Puistossa istuskeltiin hyvä tovi ja juotiin poikien olusia, eme oli meille tuonu vähä kotitekosta fisua, oli melkosen tujua! Siinä hetken istuskeltua alko sen verran kaljahammasta kutkuttaa et päätettii masan kans lähtee paikalliseen olutravintolaan nauttimaan niiden antimista.Niinhän siinä kävi et masa toimi maksumiehenä ja minä vaan sain nauttia, voisko sitä parempaa synttärilahjaa toivoo ku tuopillista guinnessia ja fisua parhaan kaverin seurassa! NO EI VOIS! Kiivettiin yläterassille kattelee maisemia ja huutelemaan tutuille ja tuntemattomille. Ystävämme nikolaus kävi myös pyörähtämässä salamina paikalla mutta vissiin seura ei kelvannut kun yhtä nopiaa se siitä hävis kun oli ilmestynykkin. Oluset juotuamme todettiin masan kanssa että meitähän hiukoo, joten päätettiin lähtee paikalliseen pitsaravintolaan. Päästyämme perille masa juoksi naistenhuoneeseen puuteroimaan nenän ja käski tilata listalta pitsan joka piti sisällään mahdollisimman monta täytettä. Siinä koitin humaluspäissäni tirkistellä listaa ja sieltähän osu sitten sopivasti silmään lemppari pitsa ilman paprikaa. Paprikat kehiin ja tilaus luukusta. Mentiin polttelemaan sitten ruokasavuja pihalle odotellessamme antimia ja masa saattoi tehdä tuttavuutta paikan "portsarin" kanssa. Vähä sananen ja elkeinen mies se oli, ei pahemmin haitannu vaikka vähän kolhi pitseerian ikkunaan ja muutenkin halaili kovakouraisesti. Vaan toista mieltä olivat paikan omistajat. Pitsan pyörityksen lomassa näyttävät harrastavan paritusta, onneks fiksuna likkana menin väliin ja kerroin minun ja masan olevan tyttöystäviä keskenään. Siitäkös ulkomaan asukit hämmästyivät, mutta samalla hetkellä meidän pitsat purjehti pöytään ja pelasti tilanteen! Minun usko jumalaan kasvaa vaan kerta kerralta enemmän ja enemmän. Eihän se fiinisti se pitsan syönti onnistunu, masa sotki ku kymmenen pientä porsaan poikasta ja minä kaatelin vettä pöyälle sen minkä kerkesin, vaan ei se mitään. Hyvähän ne on joskus pöydätkin pestä!

Matka jatkuu pankkiautomaatin kautta puikkariin, puikkari näyttää meille punasta valoo ja vitun pitkää jonoo. Päätetään siis lähtee tutustumaan läheiseen leikkipuistoon. Siellä parit liukumäet ehittiin laskee ennenkun nikoleus ehti purjehtia paikalle seuralaisensa kanssa. Siinä pientä jokee heitettiin puolelta toiselle kunnes seuralainen poistui takavasemmalle hoitelemaan busineksia puhelimitse. Nikolaus uteliaana poikana heti kärkkymässä kuka siellä soittaa, ja siellähän oli meidän kaikkien yhteinen ystävä Pikkarainen! Nikolaus haistatti vitut isoon ääneen jolle minä ja masa röhähdettiin suureen ääneen nauramaan ja alettiin huutelemaan irstauksia. Seuraus: seuralainen luulee että minulla on häntä jotain vastaan kun käyttäydyin kovin töykeästi!

Päästyämme meille laitettiin heteka pystyyn ja minä painelin selviytyjän lailla suihkuun kokeilamaan itsemurhaa. Takaisin tullessani löysin yövieraani saman peiton alta rämähtäneen hetekan päältä. Näky hieman huvitti ja sanoinkin asiasta heille. Siinä koitin alkaa unille mutta suussa maistu kissan paska ja sydänki meinas pompata rinnasta pois. Kohta kuuluu hetkasta "ETKAI SÄ KANNATA ESPANJAA EM-KISOISSA" hhahaa! siinä vaiheessa ei voinu ku revetä totaalisesti. Jalkapallo ei kuulemma kuulunu herran harrastuksiin ja hommat sai jatkua. Olihan sitä ähkettä ja puhketta siinä oman aikaa huvittava kuunnella, jossain vaiheessa pisti jo vituttamaan, mutta kestinpähän vieraideni tähden!

Aamuyöstä kello ehkä noin vaille kuusi toisen univieraan puhelin pärähti soimaan niin maan perkeleen kovasti että on ihme ettei oo tullu vielä häätökirjettä. Ei ees omia sanoja kuullu sen metelin läpi kun koitin toverille haastella hetekalle että käy nyt jumalauta sammuttamassa sen kalikan tai muuten tulee tupenrapinat. Puhelin hiljeni mutta toveri ei, se höpötti ummet ja lammet, vaan sitten sekin hiljeni ja tuli rauha mökkiin.

Aamulla tilattiin kebabit ja elämä hymyily. Vaan meinashan tuo närästää.